Millä luontovyöhykkeellä pihasi sijaitsee?
Harjuvyöhyke
Anna tilaa valolle ja jäkälille – harju elää avoimuudesta
Tampereen harjuvyöhykkeet ovat jääkauden muovaamia pitkittäisharjuja, jotka muodostavat kaupungin alueella merkittäviä maisemallisia ja ekologisia kokonaisuuksia tarjoten monipuolisia elinympäristöjä eri lajeille sekä virkistysmahdollisuuksia kaupungin asukkaille.
Harjut ovat kuivia ja valoisia alueita, mikä luo suotuisat olosuhteet kuivien niittyjen ja harjuluonnon harvinaisille ja uhanalaisille lajeille, sekä paahdeympäristöjen hyönteisille ja eläimille.
Harjujen sora- ja hiekkamaat läpäisevät hyvin vettä, mikä vaikuttaa kasvillisuuteen ja paikalliseen pienilmastoon, mikä puolestaan tukee monimuotoista lajistoa. Lisäksi harjut ovat tärkeitä pohjavesialueita, joiden suojelu on keskeistä myös vedenlaadun turvaamiseksi.
Harjuvyöhykkeen pihanhoito-ohjeet
Säästä vanhat puut ja puiden kaato.
Anna puiden kasvaa vanhaksi ja jätä niille kasvutilaa jo suunnittelussa. Jos joudut kaatamaan puun, jätä kaksimetrinen pökkelö pystyyn lintujen pesimäpaikaksi ja loput maapuuksi, lahopuu korvaa hyönteishotellin.Suosi paikallisia, avoimessa ja paahteessa viihtyviä kasvilajeja.
Istuta pihallesi harjualueille tyypillisiä kasveja, kuten kanervaa, tulikukkia, harmiota, kissankäpälää ja puolukkaa, jotka tukevat alueen luontaista ekosysteemiäMuuta osa nurmikosta niityksi.
Anna nurmikon kasvaa vapaasti tai kylvä niittykasvien siemeniä, tämä lisää pölyttäjien elinympäristöjä. Jätä lehtikariketta maahan – se elävöittää maaperää.Suojele pohjavesialueita.
Valitse pihaasi vettä läpäiseviä pintoja, jotka päästävät sadeveden maahan ja ohjaa ränni- ja salaojavedet imeytysalueille, sadepuutarhoihin tai ojiin. Näin vesi ehtii puhdistua ennen kuin se päätyy pohjavedeksi.Harjuvyöhykkeen pihanhoidon sudenkuopat
Nurmikon tai maanpeitekasvuston liikaa siistiminen.
Torjunta-aineiden, keinolannoitteiden tai vahvojen pesuaineiden käyttö pihassa.
Liiallinen maanmuokkaus, kastelu, lannoitus ja maanparannus.
Vyöhykkeen avainlajit
Tulikukat, kuten ukontulikukka, ovat itsekylväytyviä, pölyttäjille tärkeitä lajeja, jotka viihtyvät avoimilla, valoisilla ja kuivilla paikoilla ja sopivat erinomaisesti paahteisiin rinteisiin ja kivikkoihin.
Mäkitervakko ja kissankäpälä ovat harjujen, kuivien joutomaiden ja niittyjen alkuperäiskasveja, jotka ovat sopeutuneet karuihin oloihin. Säilytä pihan avoimet, hiekkaiset alueet, joissa kasvit voivat menestyä.
Kataja on harjualueiden tunnuslaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eläinlajeille ja on tärkeä maisemallinen elementti. Säilytä olemassa olevat katajat ja istuta uusia sopiviin, valoisiin paikkoihin.
Kelot ovat osa harjualueiden luonnollista kiertokulkua ja tarjoavat elinympäristön lukuisille hyönteisille, linnuille ja sienille. Säilytä turvalliset kelot pihapiirissä; ne voivat toimia myös esteettisinä elementteinä.
Vyöhykkeen haitallisimmat vieraslajit
Komealupiini leviää tehokkaasti ja syrjäyttää alkuperäisiä niittykasveja, heikentäen pölyttäjien ravinnonsaantia ja elinympäristöjen monimuotoisuutta. Jättipalsami valtaa nopeasti kosteita ja varjoisia alueita estäen alkuperäisten kasvien kasvua.
Kanadanpiisku muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajeja ja heikentävät pölyttäjien ravintotarjontaa.
Kurtturuusu leviää tehokkaasti muodostaen tiheitä pensastoja, jotka estävät muiden kasvien kasvua ja muuttavat maisemaa.
Aasialaiset tattaret kasvavat nopeasti ja muodostavat tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasveja ja vaikeuttavat alueen käyttöä.
Lisää tietoa ja vinkkejä
Metsäinen vyöhyke
Monikerroksinen piha on monimuotoinen piha
Tampereen metsäinen vyöhyke koostuu pääasiassa kangasmetsistä, sekametsistä sekä lehdoista. Kangasmetsissä tyypillisiä puulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu, sekametsässä näiden lisäksi myös pihlaja, haapa sekä muut lehtipuut. Kangas- ja sekametsien maaperä on usein kivennäispitoista ja kasvillisuus niukkaa tai kanervan, variksenmarjan ja puolukan hallitsemaa. Metsien tuoreemmissa osissa aluskasvillisuus on usein runsaampaa ja myös mustikka viihtyy näillä alueilla.
Lehtometsät ovat Suomen luonnon todellisia monimuotoisuuskeskittymiä. Ne ovat ravinteikkaita, varjoisia ja kosteita kasvupaikkoja, joissa elää poikkeuksellisen paljon eliölajeja, joista monet ovat uhanalaisia. Vaikka lehtoja on pinta-alaltaan vähän, niihin keskittyy monin verroin enemmän lajikirjoa kuin esimerkiksi karuille kankaille tai soille.
Metsäistä vyöhykettä leimaa runsas ja monimuotoinen kasvi-, hyönteis- ja lintulajisto sekä monikerroksellinen kasvillisuus, jossa puut, pensaat ja aluskasvillisuus luovat lajirikkaita elinympäristöjä. Kolo- ja lahopuut tarjoavat suojaa ja ravintoa linnuille, lepakoille ja hyönteisille.
Metsäisen vyöhykkeen pihanhoito-ohjeet
Jätä puille tilaa kasvaa vanhoiksi ja säilytä vanhat puut.
Suunnittele pihan rakenne siten, että puille jää tilaa kasvaa. Säästä vanhat puut, erityisesti haavat ja jalavat. Ne tarjoavat pesäpaikkoja, ravintoa ja varjoa.Suosi luonnollisia ja paikallisia, varjossa viihtyviä aluskasvillisuuden kerroksia.
Esimerkiksi saniaiset, käenkaalit, kevätlinnunsilmät, sinivuokot, näsiä ja muut metsäkasvit sopivat metsäisen vyöhykkeen maaperään ja valo-olosuhteisiin.Vältä laajoja nurmialueita.
Nurmikko ei kuulu metsäiseen luontoon. Toteuta osalle piha-alueesta sen sijaan lehtikarikealueita pensaiden ja puiden juurelle sekä sammalalueita, jotka viihtyvät luonnostaan varjoisissa ja kosteissa paikoissa.Tarjoa eläimille turvallisia siirtymävyöhykkeitä.
Lisää avoimille alueille pensasaidanteita ja tiheikköjä, jotka tarjoavat suojaa eläimille. Istuta pihan rajoille varjo- ja metsäkukkia sekä pensaita. Tee puutarhapolut luonnonkivistä tai puuhakkeesta.Metsäisen vyöhykkeen pihanhoidon sudenkuopat
Liika ”rikkaruohojen” (esim. vuohenputki, nokkonen tai rönsyleinikki) kitkeminen.
Laajat nurmikkoalat.
Liiallinen maaperän muokkaus.
Vyöhykkeen avainlajit
Liito-orava on hiljainen hämärän liikkuja, joka tarvitsee elinpiiriinsä sekä vanhoja kuusia että lehtipuita, erityisesti haapoja. Liito-orava on suojeltu laji ja ekosysteeminsä indikaattori; sen esiintyminen kertoo metsän monimuotoisuudesta. Säilytä vanhat puut ja rakenna liito-oravalle pesäpönttö.
Tuomi on keväällä kukkiva puu-/pensasmainen kasvi, jonka lehdet ja kukinnot ovat monien hyönteisten – erityisesti niiden toukkien – ravintoa. Varsinkin keväällä ja alkukesästä tuomi suorastaan kuhisee elämää.
Tuomenkehrääjäkoi on tärkeä osa useiden lintulajien ruokavaliota ja koko ravintoketjua. Sen pienet toukat muodostavat silkkimäisiä seittejä tuomien ympärille ja saattavat kalvaa lehtiä runsaastikin, mutta yleensä tuomi kyllä kestää tämän.
Nokkonen on useiden perhosten toukkien ravintokasvi, joita pihassa kannattaa säästää ainakin pieni laikku. Nokkonen tukee pölyttäjiä jo toukkavaiheessa ja sen ympärillä elää lukuisia muitakin hyönteisiä.
Valkoselkätikka on yksi Suomen uhanalaisista tikkalajeista, joka tarvitsee runsaasti kuollutta puuainesta selviytyäkseen, älä siis siivoa lahopuuta pois pihasta. Valkoselkätikka on ympäristönsä avainlaji: se tekee pesäkoloja, joita myöhemmin käyttävät monet muut eläimet, kuten pöllöt ja liito-oravat.
Vyöhykkeen haitallisimmat vieraslajit
Komealupiini voi levitä myös valoisille metsänreunoille ja syrjäyttää alueen alkuperäisiä kasveja.
Jättiputket viihtyvät kosteissa, ravinteikkaissa metsissä ja lehtoalueilla, jonne ne voivat muodostaa kaiken muun kasvillisuuden alleen tukahduttavan ”jättiputkimetsän”. Laaja esiintymä voi myös estää täysin alueen virkistyskäytön.
Kanadanpiisku elää usein metsän reunoilla ja valoisissa metsiköissä muodostaen tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajeja ja heikentävät pölyttäjien ravintotarjontaa.
Aasialaiset tattaret leviävät helposti ja nopeasti varjoisissa, rehevissä metsiköissä muodostaen tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasveja ja vaikeuttavat alueen käyttöä.
Lisää tietoa ja vinkkejä
Rantavyöhyke, uomat ja kosteikot
Rantaviiva saa rönsyillä – elämä kiittää!
Rantavyöhykkeet, kuten järvien ja purojen lähialueet ovat tulvaherkkiä, kosteita ja reheviä alueita. Kasvillisuutta hallitsevat mm. tervaleppä, osmankäämi ja mesiangervo.
Rantavyöhykkeet tarjoavat elinympäristön lukuisille kosteikkolajeille, kuten sammakoille, sudenkorennoille ja kosteikko-kasveille. Vyöhykkeellä on yleensä myös runsas vesilinnusto, sillä se tarjoaa suojaisia pesimäpaikkoja mm. nokikanoille, telkille ja silkkiuikuille, minkä lisäksi rannat toimivat ekologisina yhteyksinä ja levähdyspaikkoina muuttolinnuille. Vyöhykkeeltä löytyy usein reheviä rantaniittyjä, jotka tarjoavat ravintoa ja suojaa hyönteisille ja linnuille.
Rantavyöhykkeen pihanhoito-ohjeet
Tue luonnonmukaista hulevesien käsittelyä.
Hyödynnä luonnollisia painanteita, laskeumia ja kosteikkoja hidastamaan ja suodattamaan sadevesiä. Käytä vettä läpäiseviä materiaaleja (esim. kiveyksiä ja sorapintoja) ja rakenna sadepuutarhoja ja biosuodatusalueita puhdistamaan ja keräämään hulevesiä. Suosi monikerroksellista kasvillisuutta, joka sitoo maata ja vähentää eroosiota.Suosi kosteikkokasveja.
Kosteikkokasvit jaetaan vettä sietäviin, osittain upoksissa kasvaviin ja vesikasveihin, jotka viihtyvät pysyvässä vedessä. Vettä sietäviä lajeja ovat mm. kurjenmiekka, kastikat, mesiangervo ja rentukat. Osittain upoksissa kasvavat mm. järviruokko ja osmankäämit, tutuimmat vesikasvit puolestaan ovat lumme ja ulpukka.Pidä huolta avoimista vesielementeistä.
Säilytä luonnonmukaiset rantaviivat ja vältä turhia muokkauksia. Matalat ja loivat rannat tarjoavat monipuolisia elinympäristöjä eri lajeille kuten sammakoille ja vesilinnuille. Lisää veden alle kiviä, risuja ja puunrunkoja, jotka tarjoavat piilopaikkoja ja lisäävät veden hapettumista. Rajoita lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vesistöjen läheisyydessä.Säilytä rannan puskurivyöhykkeet.
Säästä rannan luonnonvaraiset puut, pensaat ja ruovikot ja istuta rantojen tuntumaan tiivistä kasvillisuutta, joka sitoo ravinteita ja hidastaa eroosiota. Käytä monikerroksellisia kasviyhdistelmiä, kuten pensaita, korkeita heiniä ja matalia ruohovartisia kasveja. Suosi pajuja, osmankäämiä ja rantakukkia, jotka kestävät vaihtelevia vedenkorkeuksia ja sitovat tehokkaasti maata.Rantavyöhykkeen pihanhoidon sudenkuopat
Rantojen ruoppaaminen, pengertäminen tai liika tiivistyminen ja tallaaminen.
Rantojen kaislojen tai kosteikkokasvien poistaminen.
Asfaltin, kiveysten tai suodatinkankaiden ja -muovien käyttö rannan välittömässä läheisyydessä.
Lannoitteiden ja torjuntaaineiden käyttö vesistöjen lähialueella.
Nurmikon perustaminen aivan veden ääreen.
Vyöhykkeen avainlajit
Rentukka on keväällä kukkiva keltainen kosteikkokukka, joka on erityisesti hyönteisten suosiossa. Anna rentukan kasvaa.
Sudenkorennot elävät kosteikoilla saalistaen pienempiä hyönteisiä ravinnokseen. Suosi luonnonmukaisia rantavyöhykkeitä.
Pajut tarjoavat varhain keväällä elintärkeää ravintoa pölyttäjille ja toimii tärkeänä elinympäristönä monille hyönteisille ja linnuille.
Kynäjalava on arvokas elinympäristönsä avainlaji. Se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla ja luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.
Pikkutikka on rantavyöhykkeen indikaattorilintu: sen esiintyminen kertoo hyvästä lahopuun määrästä ja monimuotoisesta hyönteislajistosta. Pikkutikka ei kaipaa linnunpönttöjä vaan kaivaa mieluummin itse kolonsa lahopuihin. Säästä pihan vanhat haavat ja lepät.
Viitasammakko kertoo hyvinvoivasta kosteikkoympäristöstä, sillä se tarvitsee elääkseen puhtaita, kemikaalivapaita vesiä ja monimuotoista kasvillisuutta.
Vyöhykkeen haitallisimmat vieraslajit
Jättiputket viihtyvät kosteilla rantavyöhykkeillä muodostaen muun kasvillisuuden alleen tukahduttavia ”jättiputkimetsiä” ja estäen alueen virkistyskäytön.
Aasialaiset tattaret leviävät tehokkaasti kosteilla alueilla, kuten ojissa ja jokivarsilla syrjäyttäen alkuperäisiä kasveja ja vaikeuttaen alueen käyttöä.
Kurtturuusu viihtyy järvien rannoilla, estää muiden kasvien kasvua ja muuttaa maisemaa.
Jättipalsami valtaa nopeasti jokivarsia ja kosteita rantoja estäen alkuperäisten kasvien kasvua.
Lisää tietoa ja vinkkejä
Niittyvyöhyke
Niitty niittäjäänsä kiittää – ja pörriäinen niityn tekijää
Niityt ja kulttuurivaikutteiset vyöhykkeet ovat avoimia alueita, kuten entisiä pelto- tai niittyalueita, tienvarsia,
joutomaita ja vanhoja puutarhoja, joilla on yleensä perinnemaisemaan viittaavia piirteitä.
Ketomaiset vyöhykkeet yhdistävät metsä- ja kaupunkiluontoa ollen tärkeä siirtymäalue eri lajeille. Vyöhykkeillä kasvaa harvinaistuneita niitty- ja ketokasveja, kuten kissankäpälää ja ahdekaunokkia. Vyöhyke on tärkeä elinympäristö uhanalaisille pölyttäjille – erityisesti mesipistiäisille ja päiväperhosille – ja aurinkoisina ja avoimina paikkoina ne tukevat lämpöä vaativia lajeja toimien samalla hyönteisten ja lintujen ruokailualueina.
Niittyvyöhykkeen pihanhoito-ohjeet
Toteuta kukkaniitty.
Niitty on monimuotoinen, helppohoitoinen ja ekologinen vaihtoehto perinteiselle nurmikolle. Suosi kotimaisia niittykukkia ja heinälajeja, kuten ketoneilikkaa, päivänkakkaraa, ahdekaunokkia, mäkitervakkoa, kissankelloa ja puna-apilaa.Muista perinnekasvit.
Perinnekasveja ovat esimerkiksi vanhoissa pihapiireissä ja niityillä esiintyvät monivuotiset, paikalliset kukat ja heinät, jotka ovat sopeutuneet alueen olosuhteisiin. Istuta siemeniä, jotka on kerätty paikallisista perinnemaisemista tai hankittu luotettavalta toimijalta, joka tuottaa alkuperäiskasvien siemeniä.Niitä säännöllisesti.
Niitä niitty 1–2 kertaa vuodessa, mieluiten heinäkuun lopussa ja/tai syyskuun alussa. Jätä osa niitystä kuitenkin niittämättä, sillä hyönteiset, siilit ja linnut tarvitsevat suojaa. Käytä viikatetta tai niittokonetta, älä silppuavaa ruohonleikkuria ja kerää niitetty kasvimassa pois.Säilytä avoimet tilat.
Avoimuus on niityn elinehto, sillä niittykasvit tarvitsevat paljon valoa. Suunnittele piha siten, että ainakin osa siitä jää avoimeksi eikä varjostu pensailla tai uusilla istutuksilla.Perusta hyönteisniitty.
Valitse erilaisia kasveja, jotka tarjoavat ravintoa keväästä syksyyn: keto-orvokki kukkii keväällä, päivänkakkara keskikesällä ja syysmaitiainen syksyllä. Rakenna pieniä rakenteita: auringossa lämpenevä kivikasa, lahopuu, hiekkakumpu tai pystytetty pökkelö tukee hyönteislajistoa. Jätä myös pystyyn kuivuneet kukkavarret talveksi rauhaan – ne tarjoavat suojaa ja talvehtimispaikkoja. Hyönteiset tarvitsevat myös vettä, joten jätä pihaasi vesiastia pörriäisille.Niittyvyöhykkeen pihanhoidon sudenkuopat
Lannoittaminen tai uuden mullan lisääminen alueelle.
Perinnekasveja syrjäyttävät ulkomaiset niittyseokset tai yksivuotiset koristekukat.
Niittyä varjostavien puiden ja pensaiden istuttaminen tai liiallinen leviäminen.
Liiallinen niittäminen.
Vyöhykkeen avainlajit
Metsäapila on monivuotinen, vaatimattoman oloinen, mutta erittäin tärkeä mesikasvi. Se tarjoaa ravintoa pölyttäjille ja sen lehdet kelpaavat monen lajin toukille. Kylvä metsäapilan siemeniä niityille, joutomaille tai pihan laidoille. Vältä liiallista niittoa, jotta apilan kukinta ehtii hyödyttää hyönteisiä.
Harmio on monien niittyjen avainkasvi, joka toimii pölyttäjille tärkeänä tankkauspaikkana etenkin syyskesällä. Suojele luonnonvaraisia harmioita, kylvä siemeniä niityn perustamisvaiheessa ja hyödynnä harmiota koristekasvina.
Nuokkukohokki on herkkä mesikasvi, jonka kukat aukeavat illalla houkutellen kuutamoperhosia ja muita yöaktiivisia pölyttäjiä. Se viihtyy kuivilla, paahteisilla ja avoimilla kasvupaikoilla, kuten kedoilla ja rinteillä. Jätä pihaan valoisia, kuivempia reunoja tai kivikkolaikkuja ja kylvä niihin kohokkia.
Hohtosinisiipi on yleinen päiväperhonen, jonka esiintyminen kertoo niittyjen hyvästä tilasta ja lajiston rikkaudesta. Sen hyvinvointia voi tukea säilyttämällä avoimia, paahteisia niittyjä ja turvaamalla toukkien ravintokasvien, erityisesti ketoneilikan, esiintymisen.
Mäkihiilikoi on pieni ja huomaamaton, mutta arvokas päiväaktiivinen koiperhonen, joka elää karuilla, kuivilla niityillä ja paahteisilla kedoilla. Mäkihiilikoi on harvinaistunut laji, jonka esiintyminen on osoitus perinteisten niittybiotooppien korkeasta luonnonarvosta – missä mäkihiilikoi, siellä arvokas elinympäristö.
Vyöhykkeen haitallisimmat vieraslajit
Komealupiini viihtyy niityillä tukahduttaen alkuperäisiä niittykasveja.
Kanadanpiisku kilpailee niittykasvien kanssa muodostaen tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajeja ja heikentävät pölyttäjien ravintotarjontaa.
Kurtturuusu valtaa mielellään rantoja ja paahteisia niittyjä muodostaen tiheitä pensastoja, jotka estävät muiden
kasvien kasvua ja muuttavat maisemaa.Lisää tietoa ja vinkkejä
Lisää luontoa kaupunkiin -vyöhyke
Kaupunki kaipaa puita – lisää luontoa rakennetuille alueille
Kaupunkiluonto on enemmän kuin puistoja ja nurmikoita – se syntyy myös parvekkeilla, katoilla ja seinillä, ihmisten valinnoista ja yhteisöjen tahdosta. Tätä vyöhykettä leimaavat tiivis kaupunkirakenne, kovat pinnat ja luonnonmukaisen maan vähäisyys. Vanhat puutarhat voivat kuitenkin sisältää monimuotoisuutta, ja käytävämaiset viheryhteydet liittävät viheralueita toisiinsa muodostaen ekologisia reittejä eri lajeille.
Lisäämällä luontoa tälle vyöhykkeelle voidaan mahdollistaa elinympäristöä pölyttäjille, linnuille ja pikkunisäkkäille. Kun pihoille lisätään luontoa ja vehreyttä, ne voivat tarjota tärkeitä levähdyspaikkoja ja välietappeja esimerkiksi hyönteisille ja linnuille, jotka liikkuvat alueelta toiselle. Näin ne mahdollistavat ekologisen verkoston jatkuvuuden eri alueiden välillä. Luontoa on erityisen tärkeää lisätä juuri niille alueille, jotka ekologisen verkoston kartalla on merkitty vaaleanvihreällä – siellä pihat ovat avainasemassa katkenneiden viheryhteyksien paikkaamisessa ja ekologisten käytävien vahvistamisessa.
Tällä vyöhykkeellä halutaan lisätä erityisesti puita ja muuta vihreää ekologisen verkoston vahvistamiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tueksi. Viheralueet viilentävät ympäristöä, ja kasvillisuuden lisääminen on tärkeää erityisesti alueilla, joilla on paljon pinnoitettua alaa – kuten rakennuksia, teitä ja asfalttia – lämpösaarekeilmiön lieventämiseksi.
Lisää luontoa kaupunkiin -vyöhykkeen pihanhoito-ohjeet
Suunnittele pienikin piha monimuotoiseksi.
Pensasvyöhykkeet, niittykaistaleet, istutusalueet katukuiluissa, sisäpihoilla ja aitojen juurella sekä eri korkuiset kasvi- ja rakennekerrokset lisäävät pihan monimuotoisuutta. Yhdistä oma tai taloyhtiön piha viereisiin viheralueisiin visuaalisesti ja ekologisesti ja luo ekologinen yhteys naapuripihaan: aitaus voi olla läpäisevä ja pensas-aita toimia suojavyöhykkeenä. Muista myös lahopuu ja kivirakenteet!Lisää puita ja kasvillisuutta, joka tuo latvuspeittävyyttä.
Puut ja suuret pensaat parantavat pihan viihtyisyyttä, tarjoavat suojaa eläimille ja ihmisille, ja hillitsevät lämpösaarekeilmiötä viilentämällä ympäristöä varjollaan ja haihduttamalla kosteutta. Kaupunkialueilla ne sitovat pienhiukkasia, vaimentavat melua ja lisäävät tutkitusti asuinalueen hyvinvointia. Valitse monilajisia ja paikallisia puita, ja sijoita niitä erityisesti paikkoihin, joissa ei ole muuta varjostusta tai missä lämpö kertyy – kuten kivetyille sisäpihoille tai etelärinteille.Lisää kasvillisuutta rakennuksiin.
Vihreä infrastruktuuri tuo luonnon rakennuksiin – kasvikatot ja –seinät, amppelit ja istutusaltaat viilentävät, sitovat vettä, tarjoavat elinympäristöjä pölyttäjille ja mikroeliöille.Valitse pölyttäjiä suosivia kasveja.
Luo jatkuva kukintaketju ja varmista pölyttäjien ravinnonsaanti keväästä syksyyn valitsemalla monipuolisia paikallisia kasveja kuten ojakärsämö, siankärsämö, ajuruoho, sinipiikkiputki, kaunokit ja apilat. Istuta myös hyötykasveja yhdessä alkuperäis- ja koristekasvien kanssa.Tee erilaisia parvekeratkaisuja.
Vihreä parveke on pölyttäjien pysäkki. Valitse parvekeellesi pölyttäjiä houkuttelevia kasveja, jotka kukkivat eri aikoina keväästä syksyyn ja sijoita ne parvekkeen aurinkoiselle puolelle. Hyviä lajeja ovat mm. meirami, laventeli, timjami, kissanminttu, ruohosipuli, orvokit, pelargonit ja auringonkukka. Istuta monivuotisia yrttejä ja kukkia isoihin ruukkuihin, hyönteiset löytävät ne helposti – erityisesti korkeilla kerroksilla, missä muuta kasvillisuutta ei ole. Pieni vesiastia, pölyttäjähotelli tai pienet risukimput parvekkeen auttavat hyönteisiä ja lintuja.Vaikuta taloyhtiössäsi.
Monimuotoisuutta lisätään tehokkaimmin yhdessä. Taloyhtiön yhteiset päätökset voivat tuoda pysyviä ja vaikuttavia muutoksia pihan ja rakennusten ekologisuuteen. Järjestä asukaskysely luonnon lisäämisestä tai ehdota yhteistä niittyistutuspäivää, pönttötalkoita tai yrttipenkin perustamista. Tee hallituksen tai taloyhtiön kokouksessa ehdotus pihan luonnonhoitosuunnitelmasta tai luonnonmukaisemmasta pihanhoidosta. Lisää vinkkejä taloyhtiövaikuttamiseen täältä.Lisää luontoa kaupunkiin -vyöhykkeen pihanhoidon sudenkuopat
Koko pihan kattava kiveys tai laatoitus.
Olemassa olevan puuston ja luontaisen maaperän hävittäminen.
Aidoilla joka puolelta suljettu piha.
Yksilajiset pensasaidanteet.
Villien ja villiintyneiden kasvien liiallinen kitkeminen.
Pihan luontomahdollisuuksien aliarviointi.
Vyöhykkeen avainlajit
Syreenikiitäjä toukka käyttää ravinnokseen pensasangervoa, saarnia, syreeniä ja muita lehtipuita; vältä liiallista leikkaamista.
Nokkonen on useiden perhosten toukkien ravintokasvi, joita pihassa kannattaa säästää ainakin pieni laikku. Nokkonen tukee pölyttäjiä jo toukkavaiheessa ja sen ympärillä elää lukuisia muitakin hyönteisiä.
Maamehiläiset pesivät hiekkakäytävien reunoilla tai kuivassa maassa. Voi ohjata mehiläiset pesimään toivotulla alueella tekemällä hyönteispenkkejä.
Pölyttäjähyönteiset tarvitsevat mesikasveja ja auttavat kasveja lisääntymään, mikä lisää pihan monimuotoisuutta. Varmista pölyttäjien ravinnonsaanti istuttamalla monipuolisia, eri aikoina kukkivia kasveja (esim. harmio, siankärsämö, apilat).
Lahopuuta hyödyntävät kuoriaiset ja kimalaiset nauttivat hyönteishotelleista ja lahopuusta. Jätä kaadettaviin puihin pitkä pökkelökanto tai rakenna risuaita tai hyönteishotelli.
Vyöhykkeen haitallisimmat vieraslajit
Komealupiini leviää tehokkaasti ja muuttaa maaperää sitomalla typpeä, jolloin alkuperäiskasvit kärsivät.
Kurtturuusu on yleinen koristekasvi, joka kuitenkin leviää helposti puutarhoista luonnonvaraiseksi muodostaen tiheitä pensastoja, jotka estävät muiden kasvien kasvua ja muuttavat maisemaa.
Aasialaiset tattaret muodostavat tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä kasveja, vaikeuttavat alueen käyttöä ja ovat vaikeita hävittää.
Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka voi aiheuttaa suuria tuhoja puutarhoissa ja pihoilla. Lisäksi lajin erittämä lima voi sisältää ihmisille ja kotieläimille haitallisia bakteereita.
Lisää tietoa ja vinkkejä