Luontoa pihoille! -opas

Sanasto ja materiaalit

Keskeiset käsitteet

Avainlaji: Avainlajiksi kutsutaan lajia, jonka vaikutus ekosysteemiin ja sen toimintaan on suurempi kuin sen runsauden perusteella voisi odottaa. Avainlajin väheneminen tai häviäminen ekosysteemistä voi aiheuttaa suuria muutoksia ekosysteemin toiminnassa ja jopa johtaa muiden lajien häviämiseen.

Ekologinen verkosto: Toisiinsa kytkeytyvien elinympäristöjen kokonaisuus, joka mahdollistaa eliöiden liikkumisen, lisääntymisen ja selviytymisen.

Ekologinen yhteys: Maisemallinen käytävä, kuten puistoketju, ranta tai vihersuora, jota pitkin lajit voivat siirtyä alueelta toiselle.

Ekosysteemipalvelut: Luonnon ihmisille tuottamat hyödyt, kuten ilman ja veden puhdistus, pölytys, virkistys ja hiilensidonta.

Elinympäristö: Alue, jolla tietty laji tai lajisto elää ja joka tarjoaa sen tarvitsemat resurssit kuten ravinnon, suojan ja pesäpaikat.

Haitallinen vieraslaji: Laji, joka on levinnyt alueelle ihmisen mukana ja uhkaa tai voi uhata paikallista luontoa.

Hulevesi: Sade- ja sulamisvesi, joka valuu pinnoilta ja jota voidaan hallita viherrakenteilla kuten painanteilla tai kosteikoilla.

Lahopuu: Kuollut tai kuoleva puu, joka toimii tärkeänä elinympäristönä mm. hyönteisille, linnuille ja sienille.

Luontopiha: Piha-alue, jonka hoito ja rakenne tukevat luonnon monimuotoisuutta ja laajempaa ekologista verkostoa.

Luonnonhoito: Toimet, joilla säilytetään tai parannetaan luonnon tilaa, esimerkiksi niitto, harventaminen tai lahopuun säästäminen.

Luonnon monimuotoisuus: Elävien eliöiden (kasvien, eläinten, sienien, mikrobien) ja niiden elinympäristöjen moninaisuus. Sisältää lajien määrän, geneettisen vaihtelun ja elinympäristöjen kirjon.

Luontokato: tilanne, jossa luonnon monimuotoisuus vähenee ja köyhtyy ihmisen toiminnan seurauksena.

Lämpösaarekeilmiö: Lämpösaarekeilmiöstä puhutaan, kun alueen lämpötila on ympäristöään lämpimämpi. Ympäristöään lämpimämpiä alueita ovat yleensä tiiviisti rakennetut alueet, joilla on paljon asfalttia ja muuta pintaa, joka ei läpäise vettä, sekä niukasti puita ja muuta kasvillisuutta. Tampereella lämpösaarekealueita on 13 kpl ja ne kattavat noin 10 prosenttia kantakaupungin pinta-alasta.

Pölyttäjät: Eläimet, jotka siirtävät siitepölyä kukasta toiseen ja mahdollistavat kasvien lisääntymisen. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset, perhoset ja kukkakärpäset.

Viheryhteys: Viheralueiden välinen yhteys, joka mahdollistaa ihmisten liikkumisen ja/tai eliöiden liikkumisen ja leviämisen viheralueelta toiselle.

Vyöhyke / Luontovyöhyke: Alue, jonka luonto-olosuhteet ovat samankaltaisia, kuten lehtovyöhyke, harjualue tai ranta-alue.